2016

Ammattiosaston syyskasvo 2016 - Johanna Pekkilä

Mitä kuuluu ja miten töissä menee?

Kiitos kysymästä, olen mukana monenlaisissa asioissa ja töitä tuntuu olevan enemmän kuin työaikaa.

Mitä teet työksesi ja kuinka kauan olet ollut

tässä työssä?  

Olen ammatiltani sairaanhoitaja. Valmistuin vuonna 1989 ja päädyin saman tien Jyväskylän kaupungin avosairaanhoitoon töihin. Olen tehnyt käytännön hoitotyötä Kyllön, Kuokkalan ja Huhtasuon terveysasemilla.  Olen saanut kunnian kantaa avosairaanhoidon kehittäjäsairaanhoitajan titteliä viimeisen viiden vuoden ajan. Nykyisin työhuoneeni sijaitsee Keskustan terveysasemalla ja kohta kahden vuoden ajan olen ollut kokopäiväisesti kehittämistyössä.

Minkälainen koulutus sinulla on ja miten olet ajautunut alalle? 

Olen ihan ”perus” sairaanhoitaja. Nuorena pyrin ensin opettajankoulutuslaitokselle, mutta en osannut kovin vakuuttavasti selostaa lapsille auringon- ja kuunpimennystä valintakokeissa ja karsiuduin. Se on jostain syystä minulle vieläkin vaikeaa… Pyrin sitten silloiseen sairaanhoito-oppilaitokseen, pääsin opiskelemaan ja olen kyllä oikein tyytyväinen valintaani.

Nykyiseen työtehtävääni on minun katsottu soveltuvan pitkän työkokemuksen lisäksi joidenkin luonteenpiirteideni ansiosta. Pyrin olemaan helposti lähestyttävä, ystävällinen enkä toivottavasti herätä kovin negatiivisia tunteita vastapuolessa.  Ajattelen että kaikkien kanssa on tultava toimeen, eikä vielä ainakaan ole tullut ongelmia tämän suhteen. Paneudun annettuihin työtehtäviin ja pyrin huolellisuuteen. Olen luotettava ja tarkka, järjestyksen ihminen.

Mitä työpäivääsi kuuluu?  

Työskentelyä yksin koneen ääressä ja porukalla kokouksissa.

Yksin työskennellessä on kuitenkin perinteinen puhelin, skype-yhteys tai sähköposti ahkerassa käytössä, joten usein olen kaikkea muuta kuin yksin! 

Työaikani on joustava, pääosin työskentelen klo 8 – 16 välillä. Ylitöitä näyttää ajoittain tulevan, kun työn imu vie mennessään, eikä malta jättää kesken..

Muistatko, miten sinut otettiin vastaan töissä silloin kun aloitit?  

Aloitin työurani silloisessa Kyllön päivystyksessä, kolmivuorotyössä. Muistan, kuinka hienosti minua perehdytettiin, ymmärrettiin että koulun penkiltä valmistunut ei voi osata eikä tietää kaikkea, vaan on juuri saanut luvan aloittaa harjoittelemaan hoitotyön tekemistä. Ympärillä oli mukavia ja kokeneita hoitajia joilta sain aina kysyä epäselviä asioita.

Kuuntelin neuvoja aluksi hyvinkin ”orjallisesti”. Tästä esimerkkinä, kun nenäverenvuotoa poteva mummeli soitti ja minä ehkä hiukan pohdiskelin puhelimessa, joku ohi kulkiessaan sanoi että ”sekavihannespussi pakastimesta” ja minä sitä opastamaan, sitten toinen kuiskasi että ”mustikkapussi on parempi” ja minä tietenkin mummelille toistamaan, kunnes tajusin.. Oli meillä naurussa pitelemistä koko porukalla, kun puhelu päättyi!

Miten ylläpidät ammattitaitoasi? 

Työkaverit ylläpitävät minun ammattitaitoani! Minua haastetaan kysymällä miksi joku asia on näin tai miksi meillä toimitaan noin, joudun pohtimaan ja perustelemaan.

Itse en ole kovinkaan innovatiivinen, mutta tartun mielelläni käytännön hoitotyön ongelmiin ja pyrin ratkomaan niitä koko työyhteisön eduksi.

Kehittämistyöhön olen kouluttautunut ROHTO-pajavalmennukseen osallistumalla. Tarpeen mukaan osallistun ajankohtaisiin hoitotyön koulutuksiin. Pyrin katsomaan koulutuksiin osallistumistani koko suuren työyhteisön kannalta, menen sinne mistä saan meidän tarpeitamme ajatellen eniten irti.

Mitä haasteita työhön liittyy? 

Työssäni on oikeastaan kaksi isoa haastetta.

Ensiksikin kaikenlaista kehitettävää on niin paljon, että töitä riittäisi monellekin. Siitä syystä tehtävien töiden tärkeysjärjestys muuttuu koko ajan.

Toiseksi työ on niin mielenkiintoista, että se vie mukanaan ja pyörii usein vapaa-ajallakin mielessä. Onneksi olen siunattu perheellä, muuten en osaisi töistä kotiin lähteä, enkä pääsisi siitä lainkaan irti.

Näiden kahden haasteen kanssa joudun koko ajan tasapainoilemaan, vaihtelevalla menestyksellä.

Mikä saa sinut viihtymään työssäsi? 

Työni on sopivasti yksin tekemistä ja ryhmätyötä. Saan työlleni uskomattoman tuen sekä esimiestaholta että työntekijöiden taholta, ilman sitä tämä olisi kovin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta. Työni on merkityksellistä ja tärkeää, tiedän sen ja se usein sanotaan minulle myös ääneen. Työni kautta minulla on aito mahdollisuus vaikuttaa ja auttaa niitä toisia tärkeää työtä tekeviä.

Koetko voivasi vaikuttaa työhösi?

Aiemmin tartuin aina innolla jokaiseen työtehtävään, näin vanhemmiten olen huomannut tulleeni hiukan kriittisemmäksi joskus. Ihan kaikki ei aina ”nappaa”, mutta silloin saan apua työkavereilta ja joko pääsen tunteen yli tai sitten en, mutta kykenen kuitenkin asiaan paneutumaan ja tekemään parhaani.  En osaa kovin hyvin sanoa ei, vaikka sitäkin taitoa olen opetellut. Koen jostain syystä huonoa omaatuntoa, jos joudun kieltäytymään, vaikka yleensä molemminpuolinen ymmärrys onkin, että kaikkeen ei vaan voi...

Harvoin työtehtäville on kovin nopea ”deadline”, joten pystyn työtahtiini vaikuttamaan. Joskus tietysti asiat kasaantuvat, sille ei aina voi mitään.

Millaisia keinoja sinulla on työpaineiden purkamiseen?  

Pihatyöt. Vastaan kotipihani istutuksista, pensasaitojen leikkuusta, rikkaruohojen tuhoamisesta, nurmenleikkuusta ja lumitöistä.

Siivoaminen. Perhe on minut onneksi pelastanut hysteeriseltä siivoamiselta ja matonhapsujen oikomiselta J

Herkkusyöminen. Tästä paheesta pitäisi päästä eroon, tiedätte kyllä miksi.  ”Noobelin palkinto” sille joka minun herkutteluni saa aisoihin!

Kuinka lataat akkusi? 

Puuhastelemalla kotona. On mukavaa, kun ei ole aikataulua tai tarvetta lähteä minnekään. Tavallista kotielämää, tasaista arkea osaa arvostaa, kun elämä on tuonut eteen muunkinlaista.

Mikä vuodenaika viehättää ja miksi? 

Kevät ja uuden kasvun aika, valon määrän lisääntyminen, luonnon äänien ilmaantuminen talven hiljaisuuden jälkeen. Keväästä voimaantuu, se on samanlainen ihme aina vaan, kuin lapsen syntymä.

Syyskysymyksiä: sienimetsä vai marjametsä? kynttilän valo vai takan lämpö?

En ole sienestäjä enkä marjastaja, siis ei metsään ollenkaan - sieniä syön kohteliaisuudesta, marjoista tykkään.

Edellisestä en valinnut kumpaakaan, jälkimmäisestä valitsen kummankin:

kynttilän valossa ja takkatulen lämmössä on syysmyrskyllä ja sateella parasta!